Lohikäärmepuun hoito: Täydellinen opas

Dracaena marginata — jota myydään useimmissa puutarhamyymälöissä nimellä Lohikäärmepuu — on hitaasti kasvava sisäpuu, joka ansaitsee paikkansa hyvin vähäisellä huolenpidolla. Kapeat, kaarevat ja tummanpunareunaiset lehdet, jotka kasvavat paljaiden puumaisten varsien kärjistä, luovat arkkitehtonisen ilmeen, joka sopii moderneihin sisätiloihin, samassa näyttävien sisäpuiden sarjassa kuin Kumiviikuna. Se sietää heikkoa valoa, kuivaa ilmaa ja laiminlyöntiä paremmin kuin useimmat saman kokoiset kasvit. Yleisin tapa tappaa se on ylikastelu ja herkkyys fluoridille. Tämä opas käsittelee sitä, mikä oikeasti on tärkeää.

Lyhyesti: Lohikäärmepuun hoito

• Valo: Kirkas, epäsuora — sietää keskivahvaa valoa.
• Kastelu: Kun maan pintakerros 2–3 cm on kuivunut.
• Kosteus: Keskitaso — sietää tavallista sisäilmaa.
• Lämpötila: Ihanteellinen 12–35°C.
• Myrkyllisyys: Myrkyllinen kissoille, koirille ja hevosille — erityisen myrkyllinen kissoille.
• Vaikeusaste: Helppo. Yksi anteeksiantavimmista suurista huonekasveista.

Mikä on Lohikäärmepuu?

Dracaena marginata kuuluu Asparagaceae-heimoon ja on kotoisin Madagaskarilta. Sitä myydään tai luetellaan joskus edelleen vanhalla nimellä Dracaena reflexa var. angustifolia, tai se on toisinaan virheellisesti merkitty nimellä Dracaena aurantiaca — molemmat viittaavat samaan kasviin, ja Dracaena marginata on tällä hetkellä hyväksytty nimi tälle Lohikäärmepuuna myytävälle lajille.

Luonnossa se kasvaa Madagaskarin kuivissa, kallioisisssa maastoissa ja avoimissa pensaikossa, jossa se kehittyy jopa 5 metriä korkeaksi puuksi, jossa on useita runkoja. Huonekasvina se kasvaa huomattavasti hitaammin, tyypillisesti 15–30 cm vuodessa hyvissä olosuhteissa. Paljas, rengasmainen varsi, joka kehittyy ajan myötä, johtuu alemmanpien lehtien luonnollisesta kuolemisesta kasvin kasvaessa — tämä on normaalia eikä merkki huonosta terveydestä.

Nimi “Lohikäärmepuu” juontaa osittain legendasta, jonka mukaan lähisukulaisen Dracaena draco -kasvin punainen mahla oli lohikäärmeen verta, jota käytettiin historiallisesti väriaineena ja lääkkeenä. Dracaena marginata ei tuota samaa punaista mahlaa, mutta nimi on jäänyt koko suvulle.

Kuinka paljon valoa Lohikäärmepuu tarvitsee?

Dracaena marginata kasvaa parhaiten kirkkaassa, epäsuorassa valossa, mutta sietää keskivahvaa valoa paremmin kuin useimmat kasvit. Kirkkaassa paikassa se kasvaa nopeammin ja säilyttää tunnusomaiset tummanpunaiset lehtireunansa. Heikommassa valossa kasvu hidastuu huomattavasti ja punainen reunus haalistuu.

Ihanteellinen paikka on yhden tai kahden metrin etäisyydellä etelä- tai länsisuuntaisesta ikkunasta. Itään päin oleva ikkuna toimii myös. Kasvi sietää kauempana ikkunasta olevaa paikkaa — sitä käytetään yleisesti lattiakasvina keskivaloisan nurkan täyttäjänä — mutta kasvu lakkaa käytännössä täysin todella hämärissä olosuhteissa.

Merkkejä siitä, että Lohikäärmepuu tarvitsee enemmän valoa:

• Hyvin hidas tai olematon uusi kasvu keväällä tai kesällä
• Lehdistä tulee vihreämpiä ja punainen reunus vähenee
• Kasvi kallistuu lähintä ikkunaa kohti

Merkkejä liikaa suorasta auringonvalosta:

• Vaaleita, haalistuneita läikkiä lehdissä
• Ruskeita, kuivia läikkiä auringonpuoleisilla sivuilla

Kuinka usein Lohikäärmepuuta kastellaan?

Kasta, kun maan pintakerros 2–3 cm on kuivunut — tunne multa sormella ennen jokaista kastelua. Kasta perusteellisesti, anna ruukun valua kunnolla ja tyhjennä aluslautanen. Dracaena marginata kestää kohtalaista kuivuutta ja kärsii ylikastelusta paljon todennäköisemmin kuin kastelun väliin jäämisestä — sama piirre kuin Anopinkielellä ja Jukalla.

Kesällä kastelu 7–14 päivän välein on tavallista. Talvella viileässä huoneessa normaali väli on 2–3 viikkoa. Kasvin paksut varret varastoivat jonkin verran kosteutta, mikä antaa sille puskurin yksittäisiä kasteluvälien ylityksiä vastaan.

Merkkejä ylikastelusta:

• Keltaiset lehdet, erityisesti alimmat
• Pehmeitä tai värjäytyneitä osia varsissa
• Mädäntymisen haju mullasta

Merkkejä alikastelusta:

• Lehdet näyttävät hieman rypistyneiltä tai mattapintaisilta
• Kuivat, paperimaiset lehtien kärjet

Oikea kosteus Lohikäärmepuulle

Dracaena marginata pärjää hyvin keskikosteudessa — 40–60 %, joka on tyypillistä useimmissa sisätiloissa. Se sietää kuivempaa ilmaa paremmin kuin monet trooppiset kasvit, mikä tekee siitä käytännöllisen valinnan huoneisiin, joissa on patterit päällä.

Ruskeat lehtien kärjet ovat yleisin kosteuteen liittyvä valitus, mutta Lohikäärmepuilla ne johtuvat useammin vesijohtoveden fluoridista kuin kuivasta ilmasta (ks. alla). Kiviallas on kohtuullinen varotoimenpide hyvin kuivissa huoneissa, mutta se on harvoin välttämätön.

Paras lämpötila-alue Lohikäärmepuulle

Dracaena marginata viihtyy 12–35°C:ssa ja kestää tavalliset sisälämpötilat ongelmitta. Kasvu on voimakkainta 18–25°C:ssa. Alle 12°C:ssa kasvi kärsii kylmärasituksesta — lehtiin tulee tummia, vesikyllästyneitä läikkiä, jotka myöhemmin muuttuvat ruskeiksi.

Vältettävää:

• Alle 10°C:n lämpötilat pitkäksi aikaa
• Kylmät vedot ikkunoista tai ilmastointilaitteista suoraan kasville
• Sijoittaminen kylmää ulkoseinää vasten talvella

Kasvi voi toipua lyhyestä kylmästä jaksosta, mutta pitkäaikainen altistuminen kylmälle aiheuttaa lehtivaurioita, joita ei voida korjata.

Paras multa ja ruukku Lohikäärmepuulle

Hyvin vettä läpäisevä kasvualusta on kaikki mitä Dracaena marginata tarvitsee. Tavallinen ruukkumulta toimii hyvin; 20 % perliittiä lisäämällä parannetaan vedenläpäisevyyttä, jos seos on raskasta. Vältä erittäin tiheitä, turvepitoisia seoksia, jotka pidättävät kosteutta liian pitkään.

Vedenpoistoreikä on välttämätön. Kasvi on myös herkkä vesijohtoveden fluoridille — fluoridi kertyy maahan ja aiheuttaa klassisen ruskeakärkisyyden, joka usein sekoitetaan kastelu- tai kosteusongelmaan. Tämän vähentämiseksi käytä suodatettua vettä, kerättyä sadevettä tai anna vesijohtoveden seistä avoimessa astiassa yön yli ennen käyttöä. Maan ajoittainen perusteellinen huuhtelu puhtaalla vedellä poistaa kertynyttä fluoridia ja suoloja.

Istuta uudelleen 2–3 vuoden välein, tai kun juuret ovat selvästi kiertyneet ruukun reunoja tai tulevan esiin vedenpoistoreijistä. Lohikäärmepuu ei tarvitse suurta ruukkua — tiivis istutus sopii hyvin ja vähentää liiallisen kostean mullan riskiä juurien ympärillä.

Milloin ja miten Lohikäärmepuuta lannoitetaan?

Lannoita kahden kuukauden välein keväällä ja kesällä tasapainoisella nestemäisellä lannoitteella puolella suositellusta määrästä. Lopeta syksyllä ja jätä talvi kokonaan väliin. Dracaena marginata on herkkä liiallisille lannoitesuoloille, jotka pahentavat fluoridin kertymisen aiheuttamaa kärkien ruskettumista. Vähemmän on enemmän.

Älä lannoita äskettäin uudelleen istutettu kasvia 6–8 viikkoon. Tuore ruukkumulta sisältää riittävästi ravinteita.

Kuinka Lohikäärmepuuta lisätään?

Varsipistokkaat ovat vakiomenetelmä ja toimivat luotettavasti.

Varsikärkipistokkaat:

1. Leikkaa 10–15 cm pitkä varren kärki terveestä kasvavasta kärjestä.
2. Poista alemmat lehdet.
3. Anna leikkuupään kuivua muutama tunti.
4. Istuta kosteaan, hyvin vettä läpäisevään kasvualustaan.
5. Pidä lämpimänä (yli 20°C) ja epäsuorassa valossa. Juuret muodostuvat 4–8 viikossa.

Varren osat: Lehdetöntä varren osia voidaan juurruttaa myös asettamalla ne vaakasuoraan kostealle kasvualustalle — uudet versot ilmestyvät solmukohdista muutaman viikon kuluessa. Tämä on hyödyllistä, kun leikataan takaisin ylikasvanutta tai hoikkaa kasvia.

Onko Lohikäärmepuu myrkyllinen lemmikeille?

Kyllä, Dracaena marginata on myrkyllinen kissoille, koirille ja hevosille. Lehdet ja varret sisältävät saponiinejä, jotka aiheuttavat:

• Oksentelua (kissoilla joskus verenvuotoa)
• Liiallista kuolaamista
• Letargiaa
• Laajentuneet pupillit erityisesti kissoilla

Kissat ovat erityisen herkkiä draseenan myrkyllisyydelle — enemmän kuin koirat. Jos sinulla on kissoja, jotka syövät kasveja, pidä Lohikäärmepuu ulottumattomissa tai korvaa se lemmikkiystävällisellä vaihtoehdolla. Jos lemmikki on nielaissut mitä tahansa kasvin osaa, ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin tai myrkytystietokeskukseen.